Korttierä: 6 korttia 5 € /6 Cards 5 €

2 kpl jokaista/2 pcs each

Anita Decoteau Kouvolassa

Aikaa täällä lämmössä menee kuin siivillä!

Eilen tein tosi pitkän kävelymatkan Funchalista Camara de la Lobosiin, pieneen kalastajakylään 10 km päässä täältä Funchalista. Matka oli mielenkiintoinen. Alkumatkasta jopa juoksin, mutta kapea jalkakäytävä joko Levadan ylittävällä kohdalla tai mereen syöksyvä äkkijyrkkä rinne vierellä laittoi minun todella hidastamaan tahtia ja ottamaan kameran laukusta. Näin sujui matka Funchalista Lobosiin.

Camara de la Lobos yllätti minut pienuudellaan. Matkaoppaan tekstistä olin luonut päähäni jonkinlaisen toisenlaisen kuva ajatuksissani. Satama-alue oli ehkä n. 1000 m2 kokoinen ja se oli aikatavalla täynnä vanhoja (oli siellä joukossa pari uuttakin) puisia kalastusaluksia ja veneitä. Aivan rannassa itse kalastajat perkasivat kaloja. Myös osa kaloista oli kuivumassa ripustettuna narulle. Sinänsä mielenkiintoinen ja hyvin alkukantainen tapa tehdä kyseistä työtä. Mielessä kävi vain, että pysyvätkö kalat tuorreena, kun niitä auringonpaisteessa perataan. Osa perkaajista oli varjossa ja osa auringon alla.

Lähdin takaisin päin aika pian ostettuani vähän juotavaa paikallisesta supermarketista. Takaisin tulo olikin kaiken ihmeellisen kuvailua ja kuvia tosiaan alkoi kertymään kameraani.

Nyt tänään sitten tapasin jo pari päivää sitten treffaamani suomalaisen taiteilijan Pekka Sarasalon. Kävimme Magnolia nimisessä paikassa, jossa oli myös kirjasto kaikilla kielillä. Puisto oli aivan ihana. Pekka näytti minulle myös näköalareitin Lobosiin, joka oli tehty varta vasten kävelijöille ja kuntoilijoille. Todella hienosti toteutettu. Kävelytie oli päällystetty paikallisella laavakivistä tehdyillä laattakivillä. Joissa oli hienot kuvioinnit. Ajelimme myös ylös vuoren rinnettä ja ohitimme Funchalin alueen isoimman kirkon. Poikkesimme myös parissa rautakaupassa, koska Pekka halusi valmistaa itselleen pöydän uusia toritapahtumia silmällä pitäen.

Kauan kaivatun auringon kohtaaminen

Mikä onkaan hienompaa kuin tuntea auringon lämpö ihollaan, kun on juuri muutama tunti sitten ollut keskellä lunta, jäätä ja pakkasta. Saapuminen Madeiralle oli kuin elämä olisi taas alkanut talviunen keskeltä. Matka Pirkkalasta Ryanairilla Lontooseen ja sieltä tänne Madeiralle ei tietenkään ollut yksinkertainen. Vietin Lontoon Stanstedin kentällä pitkät öiset tunnit klo 22 - 7.15. Laskin aikaeron väärin päin ja kas sitä olikin pari tuntia enemmän nukuttavaa!

Viereisellä penkillä istuivat ja nukkuivat vuorotellen Virolainen pariskunta juoden siideriään jutelle jo määränpäästään innokkaina. Itse rukoilin, että uni tulisi, koska olisin varmastikkin aivan zombie, jos en tuntiakaan nukkuisi.

Vihdoin checkin avautui ja sain mennä postille odottamaan lentokoneeseen pääsyä. Viimeinen osio matkasta sujuikin mukavasti nukkuen kolmella penkillä. Siis sain ihan oman penkkirivistön vain itselleni. Perille tullessani bussi odotti minua  heti oven suussa. Bussikuljettaja oli oikein ystävällinen ja lupasi kertoa, missä jäädä pois. Sitten hän vinkkasikin minulle, että nyt ollaan sitten tien päässä, joka johtaa hotellille. Olin aivan äimistynyt tuollaisesta ystävällisyydestä. Ei kyllä tulisi noita sanoja Tamperelaisen bussikuskin suusta.

Hotellissa minut vastaanotti ystävällinen rouva. Hotelli on perheomisteinen ja palvelu aivan hurjan ystävällistä. Hotelli on nimeltään Mira Sol. Suosittlen lämpimästi jokaiselle Madeiran matkalaiselle. Sijainti on paras mahdollinen. Keskellä vanhaa kaupunkia. Lyhyt matka ostoksille ja kaikkiin ihaniin nätävyyksiin.

Sitten matkan pääaiheeseen. Maalamiseen. Olen maalannut jo pari öljyvärityötä ja lisää on tulossa koko ajan. Vesiväritöitä myös. Niistä sitten lisää. Tapasin myös paikallisen suomalaisen maalarin Pekka Sarasalon. Hän on muuttanut Madeiralle jo 6 vuotta sitten ja on tyytyväinen elämäänsä. Maalaten kadulla ja myyden tuotoksiaan turisteille. Hintakin oli vain vaivaiset 15€. Mielestäni turhankin halpa, koska hänen maalauksensa ovat itse tehtyjä uniikkeja akryylitöitä. Saman näköisiä printtejä myytin rannassa samaan hintaan.

Sunnuntai (Domingo) oli yksi ihanimpiä päiviä elämässäni. Hotellin omistajat tarjosivat minulle lounaan. Sain syödä heidän ja heidän ystäviensä kanssa. Tuli aivan hurjan lämmin ja läheinen olotila. Joku sentään osaa antaa sellaisen minulle ja osaan sen vielä vastaanottaa. Oli kyllä niin sydäntä lämmittävää palvelua. Ihan tulee sellainen olo, että mitä voisin tehdä vastapalvelukseksi. Aivan ihania ihmisiä. Tulen kyllä aina muistamaan tämän mukavan hetken.

Tänään iltapäivällä menen tapaamaan Anitaa. Hän on täällä Eu-projektin merkeissä opiskelemassa Fadoa paikallisessa Tavernassa. Olenkin seurannut häntä ja hänen taivaltaan täällä. Ei ole aina helppoa, koska paikalliset fadistat ovat aika mustasukkaisia omasta reviiristään ja paljon negatiivista palautetta kuuluu mm. hänen henkilökohtaisesta levymyynnistään. Sitä ei kuulemma saa tehdä silloin, kun joku muu on laulamassa, että vain tauolla.

Nyt pitäisi hankkia lisää akvarelli/akryylipaperia, että voisin taas tehdä lisää maalauksia.